Kaupunki niin tyhjä, täyttyy sirpaleista
Ei meistä ollut sitä pelastamaan
Ympäröivät muurit, sortuivat vain hiljaa

En yksin pysty nittä korjaamaan

Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa

On todellisuus paljon helpompaa
Nähdäänkö me koskaan, koskaan
Kun lasikaupunki nukahtaa


Painan luomet yhteen, piilota mut tänne
Katuihin tämän kaupungin

Ootan vielä hetken, odotan vielä
Ehtä palaan takaisin


Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jaksaa
Ja kannatela pelkkää unelmaa
Nähdäänkö me koskaan, koskaan

En ilman sinua unta saa
Enkä haluakaan


Kun herään ja vain varjon sinusta näen
Kuva kaunis värittää maailmani värejä
Ja sinä maalaat sen unen johon hukun

Enää pimeästä pimeään, eI eksy yksikään

Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa

Ja kannatella pelkkää unelmaa
Nähdäänkö me koskaan, koskaan
Kun lasikaupunki nukahtaa


Kuinka jaksaa jatkaa, kuinka jatkaa
On todellisuus paljon helpompaa

Nähdäänkö me koskaan, koskaan
En ilman sinua unta saa
Enkä haluakaan