En tahdo murhetta kantaa
Vaan en tiedä kuinka voisin
Kaiken kurjuuden keskellä

Nähdä jotenkin toisin

Kun kansojemme suurmiehet

Noissa suurissa toimissaan
Kompuroivat pimeässä
Kaaos kannoillaan


Positiiviset pellet
Hellii hyvää ajatustaan

Ja elävät niin kuin paholaiset
Siksi pukeudun mustaan


Kun yhteinen maailma on
Pelkkää mielikuvitusta
Minä pukeudun surupukuun

Ja surupuku on musta

Jos oikeutta

Enemmän vain nähdä saan
Voin verhoutua
Vaikka lumenvalkeaan


Mutta jos maailma jatkaa
Pimeän matkan taivallusta

Ylläni on surupuku
Ja Surupuku on musta


Eikä se juuri naurata
Ei nosta mielialaa
Kun itkusta kaikki alkaa

Ja itkuun kaikki aina palaa

Kun kokonaiset kansat

Käyvät pelaamaan pedon lukuun
Siksi pukeudun mustaan
Musta on surupuku