Pienen järven rannalla
Kauan sitten kadonneena
Seisoo mökki yksinäinen

Talo kaikkein kovimman

Marssii omalla maallaan

Omat saappaat jaloissaan
Ne ei kivissä kompuroi
Vaan potkaisee ne pois


Nyt on mies!


Suureen hetkeen valmiina
Puoli pulloa nauttineena
Päänsä painaa tuvan nurkkaan

Hohtimet hoitavat hamuaa

Järki lähtee, ääni jää

Veri täyttää nielun, suun
Kyllä mies kivun kestää
Mutta ei häpeää


Nyt on mies!


Aamuisin herätessäni evästän itseni päivään
Kertaamalla mielessäni kaikki ne asiat,
Joissa olen elämässäni epäonnistunut,

Ja kaikki ne mahdollisuudet,
Jotka olen jättänyt käyttämättä


Te ette tiedä mitään
Minä tiedän kaiken
Tukeanne en tarvitse

Apuanne en kaipaa

Itse oman hautani kaivan

Viereen kiven komeimman
Itse oman ristini kannan
Sen viimeisen matkan pahimman


Nyt on mies!