Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
Tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis vieläkin

Kun kääntyy minua katsomaan

Tämä yö on minulle viimeinen

Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
Ja siksi lähteä haluan


Sinä tiedät jo jotakin elämästä
Jotain tiedän minäkin

Kun vain uskallat lakata pelkäämästä
Paratiisin saat takaisin


Hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
Sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti

Kädessään
Ja sanoo silmiin katsoen...


En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä

Joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin


Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni

Varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin


Hänen katseensa sammuu, hän huokaisee
Hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä häikäisee

Ja huoneen ikkuna aukeaa

Kun jälleen katson häntä, hän muuttunut

Onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan valkoista
Minä pidänkin kädessäin


Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
Minä paikalle yksin jään

Hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
Huone humisee tyhjyyttään


Istun hiljaa vielä ja muistelen
Hänen viime sanojaan
Niitä puoliääneen toistelen

Kun hän on mennyt menojaan...

En kadu ketään niistä, joita syliini suljin

Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin
Joita väistin ja pakenin


Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin

Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja palelin