Joi poika senkin kuukauden
Ja aikaan kauniin aamunkoiton
Hän kouristeli itkien

Nyt viina veisi voiton

Niin äiti saapui huoneeseen

Valituksen kuulleessaan
Hän vaiti katsoi juoneeseen
Kalman kalpeaan


Veti verhot ikkunaan
Ja otti tuolin alleen

Kun poika yski
Verta lattialle


Mitään sanottavaa ollut ei
Käsi tarttui nyt, vei toiseen
Äidin katse ulos vei

Aamu aurinkoiseen

Niin kului tunti, toinenkin

Ja hiljaseks sen pojan veti
Ja äiti ylleen haalarin
Ja saappaat jalkaan veti


Yli pellon pahaisen
Hän raahusti naapuritaloon

Astui varoen
Vähäiseen taloon


Ei kiire vaivannut kysyjää
Vain yhdestä oli huoli
Soittakaa kirkolle

Kun poika äsken kuoli