VERSE 1:
Alkaa taas oleen yks niitä kovii kausii
jolloin tekee mieli pitää stressist pitkää paussii

pakkaan kamat, lakkaan samat vanhat toistuvat kaavat
peilist kertoo julmaa tarinaansa länsimaiset haavat


Tän kesän reissut päätetty vetämäl tikanheittoo
Täsmäosumii kotikartalle, kyl tää pläänit peittoo
viikonloppuna löyty paratiisi Padasjoelt

jalat vanhan biitsin hiekal, ei vältytty notskin noelt

Mut minnepä tahansa päädynkään, en draamast pääse eroon

takiaisena se vaatii hyvinvoinnistani veroo
eikä helpota se lööppi ettei suomalaisii kuollut
kun Norjassa murhaaja on uuden veistoksen vuollut


Empatiasta revitään vesilinnuille leipää
kolme kertaa pinnast ennen pitkää sukellust heittää

Elämä on peli nimelt tunneälyn surma
ja ennen pitkää tajuut - se on meidän ajan Burma


CHORUS:
Hei huomenta, Suomineito
oot vuolaasti valuttanut kyyneleitä järviin

ja helmas rupee kastuun, äiti Maa vetää lärviin
Ei huomenta nää Suomineito
kun päivään uuteen heräät maksat kalliin hinnan

kun ihmiskunta tahraa sun mekkos kauniin pinnan

VERSE 2:

Sit mä yritän miettii, et missä meni vikaan
kun sametinkin vastuuntuntoisuudessani likaan
ei se norsukaan aina vapaudestaan nauti

- posliinihelvetissä suunnitelmat auki

Tähän rytmiin ja kiireeseen ei vaan voi varautuu

vaik virtaa vielä piisais niin en täällä saa mä latautua
siks kelaan et luoja, luo mut luovimaan
tää vene kauas turvaan, uomiin kaukaisen maan


Ja sen saman maan kansa raskaasti hengittää
keräämäänsä pölyä ikiomista kengistään

on pakotettu kantamaan vastuu sanoistaan
ei piiloudu vuodattamaan verta hanoistaan


Ehkä lopussa se rehellisyys alkaa vapauttamaan
ehkä hirmutöiden sponssaus tullaan lakkauttamaan
ja joskus vielä tajutaan et kärsitään

kun samaa kulunutta napanuoraa irti järsitään

CHORUS