Jossain kaukana tähtiä taottiin
kauniiseen lippuumme
pieni työläinen maasta nyt katselee

kuinka sieltä tippuu ne
herrojen pihdeissä, sorvin ääressä
on ikuinen kaipuu

nähdä kuinka johtajilta
selkärangat taipuu


Syöt kaiken, syöt sen minkä toisilta saat
sinisen taivaasi ja kynnetyt maat
turha miestä on silloin tulla ojentamaan

jos ei sillä oo ees selkärankaa
olen valmis kaatumaan ja kuolemaan kai
lipun alla, joka minut kehdossa nai

mutta minkä puolesta ja kuka taas sai
keriä oman elämäni lankaa


Keskustelupalstoilla lauotaan
mitä sylki tuo suuhun
siellä katkera kaipuu ihmisen

vie apinaksi puuhun
ja kun luolamies vihanpuuskassaan
ryömii ulos kolostaan

silloin järjen valo
nauttii poissaolostaan


Järkeä ei aikoinaan kauhalla saatu
puhetta piisaa kyllä, mut missä on sen laatu
kaiken takana on kai ajatus pyhin:

hyvinvointivaltio, jossa ei voida hyvin