Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti
totisesti vain omaan suuntaansa
yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa

eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan

eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan
elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa
vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan


Jään katselemaan
vierestä vaan

outoja aikoja
Tunnen suussani sen
maun verisen

outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää

myöntää pakko on, se vie mukanaan
otan pillerin ja otan päälle toisenkin
nousenkin pois, oloon mukavaan


Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään
enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan

kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois
enkä vois taakseni katsoakaan