On siitä vuosia, kohta 10
Kun kevään korvilla
Sinä kuihduit pois

Testamenttiisi jätit lupauksen
Saan sinut unohtaa, mutta en tahtois
Kun sua mä mietin se satuttaa

En paljon uskalla sua muistaa
Älä suutu, minä alan jo unohtaa


Mun täytyy tunnustaa
En jaksa muistaa
Ehtiikö ohimoillas olla vähän hopeaa

Sun leipomasi leivän tahdoin pakastaa
Heikkoina hetkinäni, voin sitä maistaa


Kun sua mä mietin se satuttaa
En paljon uskalla sua muistaa
Älä suutu, minä alan jo unohtaa

Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa
Anna siunauksesi sinut jo unohtaa


En ollut kokenut mä mitään kauniimpaa
Kun sä tulit ja sä sait mut kukkimaan

Sun syksy saapui vain ennen aikojaan
Voi luoja kuinka sua kaipaan
On ääriviivas jo vähän haalenneet

Kehoista vieraista sut yritin löytyy
Muistikuvani paljon on vaalenneet
Sä silti kuljet kanssani tätä elämää


Kun sua mä mietien se satuttaa
En sinulta saa rauhaa

En uskalla kovin paljon sua muistaa
Mihin ikinä teenkin mä matkaa
Joka soluni sinut muistaa

Anna siunauksesi sinut jo unohtaa
Saanko siunauksesi sinut jo unohtaa