Kipeä ja tyhjä syli, vettynyt on turkkiVoiton haju toimistossa, kesken vielä työtMaisemat on meren yli, laatikossa purkkiOtan siitä, jaksan painaa päivät, nukun yötIsä istuu hämillään ja hiljaa keittiössäEi tunne aikaa, paikkaa, kysyy: milloin lähdetään?Ylväimmätkin kai riisutaan tässä mittelössäRannikolla laivat lyövät kiilaa pimeäänTähdet syttyy, valojuovat, vieläkö ne viestin tuovat?Illan hiljaa viiletessä rakastan sua vieläValosta on aavistus ja lupaus aamunkoinEn kaiken tämän keskellä kai mä muusta enää tiedäRakastan sua vieläRakastan niin kauan kuin mä voinIlma täynnä melskettä on kaukaisista maistaHetkemme ja loistomme kuin tuulen henkäys vaanOn tässä kaksi orpoa, on kaksi muukalaistauhmaamassa yötä, jaksamassa toisiaanKaunis puna auringon, kauniimpi sun poskillas on