Minä etsin tupakoitalaitan käden rintataskuunJa osun siihen kohtaanjohon kyntes teki haavanjoka avoimeksi jääMielessäni läpi kaupunginkuljen kanssas vieläkinPuiston puiden mustat varjotsuojelivat meitäToisiamme suojeltiinVaik ei tästä elämästätullut tämän valmiimpaaEi tainnut silti koskaankovin paljon siitäjäädä puuttumaanRakkauttas kuinka sillointarvitsin ja pelkäsinSe kantoi meitä hetkenja mä muistan miten hehkuitkun sua katselinAamuöisen torin laitasinä itkit, sinä huusitKaupunki nukkui koiranuntakun mä juoksin sinut kiiPakkasessa suudeltiinMut ei ollut edes meistärakkautta käskemäänElämään vain siitäLopulta sen riekaleistakiinni pitämään