Oli elokuinen aamu, kun tähän maailmaan
poika kapaloihin saapui, äiti itki onneaan
Minä olin kahdentoista, kun äidin kanssa jäin

Heti isän lähdön jälkeen jokin särkyi sisälläin

Kyllä aika haavat parantaa

Joku joskus pääsi sanomaan

Ja niin taivas itkee hiljaa

vasten mun ikkunaa
Ja niin taivas itkee hiljaa


Heti rippikoulun aikaan sinut ensi kerran näin
Olit kaunis kuin ensilumi, joka varhain maahan jäi
Kotikylän joen vartta me usein aikaisin

aamulla kahden kouluun kuljimme jalkaisin

Sen kerran tulin kotiin päin

Tytön kuolleen joessa mä näin

Ja niin taivas itkee hiljaa

vasten mun ikkunaa
Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan

Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet
Ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa


Päälle tumman, puisen kirstun, siihen samaan eteiseen
Hetkeksi nyt istun, havahdun tunteeseen


Ja niin taivas itkee hiljaa
vasten mun ikkunaa

Ja niin aamu vaihtuu iltaan
Talvi tekee tuloaan
Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet

Ja muistostasi ympärillä jää vain kyyneleet
Ja niin taivas itkee hiljaa