Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman

tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää

ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa


Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan


Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa

tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison

ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen


Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan


En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään


Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan


Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan