Taloa turmellen ees taas kaahaat.
Sitten siirryt katolle.
Outoja raatoja nurkkiin raahaat.

Ylen annat
sille peritylle punaiselle matolleâ?¦


Kun tahdoit tappaa sen kauniin linnun,
sekin riemu evättiin.
Kostoksi valvotit kuusi yötä.

Sitten sovittiin
ja levättiinâ?¦


Vaan sinä livahdit karkuteille.
Taaskaan rauhaa saanut en.
Pitkiksi päiviksi muutti meille

epätoivo
niin hiljainen.


Pysyisit täällä luonamme.
Johan ne mieron polut näit.
Jää vanhenemaan kanssamme.

Kadu et, että jäit.

Sanot: �on toisilla toiset tavat;

ruokaa pöydät notkollaan!
Palvelijat lisää kiikuttavat,
paijaavat varhaisaamusta myöhäisiltaan.

Minä sinne karkaan!â?

Vaan mieti tarkasti valintaasi.

Saithan jo palvelusväen.
Se turhimpaankin kiukunpuuskaasi
suhtautuu ymmärtäen.


Pysyisit täällä luonamme.
Johan ne mieron polut näit.

Jää vanhenemaan kanssamme.
Kadu et, että jäit.
Pysyisit täällä luonamme.

Johan ne mieron polut näit.
Me teemme kyllä parhaamme.
Kadu et, että jäit.


Mutta kun lepäät ja katson sinuun,
saatan nähdä maailmaan

niin kovin kauniiseen, että mietin,
voiko sitä ollakaan?


Ymmärrys selättää hämmennyksen.
Kaikkeus on hiljennyt.
Ja minä käsitän, että olen

onnellinen.
Toivon vain, että sinäkin
olet onnellinen

nyt.