kun tuhka ryöppyää taivaalle
syvältä helvetin uumenista
kun varjot nousevat raiskaten

pyhät symbolit valosta
kun pappi saa verta juodakseen
omien lastensa kurkuista

kun savu katoaa pimeyteen
palavan kirkon raunioista


kun maa on jäätynyt ikuisesti
pimeyden purkaessa raivoaan
kun enkelit kuolevat tuhannesti

kerran palvelleina jumalaa
kun mikään kärsimys ei vapauta
ihmistä maallisesta piinastaan

kun kerran langenneena herramme
ei enään koskaan luovuta kruunuaan


mestarimme opetukset saavat äänen uuden
Hänen filosofiansa uuden tilaisuuden
ihmisyyttä rakastava usko jeesukseenne

poljettuna mutaan, maahan lankee kyyneleenne