kun tuomiopäivän kellot soivat
kerta jälkeen toisensa
niin vanhat kuin nuoretkin syövät

viimeisen ehtoollisensa

helvetissä on teille aina tilaa

kun taivas palaa ja portit kaatuvat
suu ja silmät täynnä kuumaa tuhkaa
viimeinen rukous kun talot sortuvat


tappakaa itsenne
kuolema pelastaa

tartu veitseen, aseeseen
askel lähempänä saatanaa


liekkien ja varjojen keskellä
kohti ainoaa valon lähdettä
joka tällä kauhun hetkellä

on peräisin herramme silmästä

kun kaviot murskaavat kallosi

teiden peityttyä raatoihin
jos ei jo kuollut, jumalasi itkisi
lyötynä häpeän rautoihin