On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen
Nainen ajaa kotiin itseään etsien

Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan
Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa
Kohta on taas kaikki irrallaan


Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää

On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan


On paljon tasoja vielä meidän edessä
Vanhat kivet ja puut, energiakenttien välissä

Tää kaikki ei oo meidän käsissä
Tuhon kynsissä on, aikamme sieluton
Mutta lupaan että huominen

On joskus monen vuoden takainen

Kun elämässä kaiken menettää

Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan

Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen

Ei kukaan kotona oota
Hän tekee u-käännöksen
Ja nousee autosta huutaen

On sade lakannut, tie loistaa hohtoa
Aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
On vapaa tekemään mitä vaan


Kun elämässä kaiken menettää
Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää

On ylämäki raskas askeltaa
Mutta alamäkeen liian usein katoaa
Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa

Ei muistojen päälle kultakerrosta saa
Hymyilet tai itket kuinka vaan
Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

[x2]