Se valo, jonka näin oli himmeä, silti se minut sokaisi
On maailmani nyt sysimusta, en taivaan sineen yllä


On turhaa toivoa rukoilla, koska ihminen itsensä tuhoaa
Pian ei näe ihminen toista, ihmistä pystyssä kulkevaa


Näin ollen jaamme kohtalomme - tuhota saa puolestamme
Uudelleenrakentaa tän tunteettoman maan
Synnin portit taas avaamme - tuhota saa puolestamme

Uudelleenkansoittaa tän katkeruuden maan

Tulin sokeaksi totuudelle, kuuroksi valheille

Nyt puhun järkeä mutta ääneni ei kuulu

Saatana!


Täten julistan alkaneeksi, tuhon täydellisen ihmiskunnan
Kun ihmisen mieli on musta, se kaiken elämän myrkyttää


Perkele! Saatana! Perkele!


Olkoon siis tuhoon tuomittu, tämä julma maa
Tuhon oma, vangittu, jälkensä jättäköön


Saatana! Perkele! Vittu Saatana!