Kun äiti herää
repi taivailta rannat

kynsi kantta kirjavaa
hehkussa kiirastulen
sielunsa pelastaa

inehmon raivaa
laavassa kastaa
sulaa rautaa nieluun kaataa


[kertosäe]


kunnes taivas meidät erottaa
en kasvanut tulessa turhaa
mikä olisi kauniimpaa

kun nopea lähtö

kun äiti herää

käskee väeksi tuulet
nostaa vedet mantereet
alhaisin saasta menneen tahranneet

pyhien tekojensa herjaamat
itsensä emon surmaamat