Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo
Lehdetönnä oksat keinuu

Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu
Palanut öljy syysyössä tuoksuu

Pelko on avain
Pelko on avain
Tuuli hetken lepää

Se huilii paikoillaan
Lehto on aivan hiljaa
Se odottaa

Pimeän tuhannet katalat silmät kiiluu
Kun portti aukeaa
Pelko on avain

Pelko on avain
Punahuoneessa istun, verhotussa
Musiikki leijuu ilmassa

Veripukuinen mies nauraa ja tanssii
Tuulen heiluttamissa oksissa
Kun musiikki päättyy

Valot välkkyy punaisessa huoneessa
Nauru kuin petojen pidot
He kutsuvat paikalle tulen

En ole enää minä
Kaksitoista vuorivaahteraa
Rinkinä seisoo

Lehdetönnä oksat keinuu
Pimeässä
Samettiset verhot ujosti heiluu

Palanut öljy syysyössä tuoksuu
Pelko on avain
Pelko on avain